Leikkauksesta tulee tänään kuluneeksi tasan viikko. Tässä pientä kertomusta sairaalareissusta. Tmp tuloaika 8.00 yhteisilmoittautumispisteeseen, josta minut ohjattiin preoperatiivisen yksikön kautta leikkausosastolle. Vastassa oleva hoitaja vei minut pukuhuoneeseen ja antoi vaihdettavaksi sairaalan vaatteet+ kaikki omat tavarat jätettiin kaappiin. Sitten aulaan odottelemaan ja nimellä kutsuttiin huoneeseen. Tarkastettiin vielä kerran henkilötiedot, sekä aiemmat anestesiat, onko lääkeaineallergioita jne.. Laitettiin nenätipat ja kanyyli+ ensimmäinen pussi antibioottia tippumaan. Sain myös tietää että olen toisena leikkausjonossa. Odotusaulassa tiputettiin vielä toinen pussi antibioottia, jonka samainen hoitaja kävi vaihtamassa. Rauhoittavaa esilääkitystä en saanut/ pyytänyt ja pystyinkin itse kävelemään leikkaussaliin, jonne hoitaja minut saattoi. Kello taisi olla 10.40. Pari päivää aiemmin olin jo jännitykseni jännittänyt, joten olin ihmeen rauhallinen. Leikkauspöydällä sain kanyyliin vielä pitkäaikaisen puudutteen ja sitten laitettiinkin jo nukutusaine, "linnunmaidoksi" taisivat kutsua. Kerkesin ajatella että, pitäisiköhän kokeilla mihin asti voin laskea 1, 2, 3, 4, 5, 6..
Heräämöstä ensimmäiset muistikuvat olivat joskus kolmen aikoihin. Suht normi olo oli, eikä pahoinvointiakaan ollut. Ainut mikä vaivasi, niin nenäverenvuoto (intuboinnista). Kirurgi kävi laittamassa puuduteliinan nenään, jossa oli verisuonia supistavaa ainetta. Jonkin ajan päästä minut siirrettiinkin jo osastolle ja sain juoda vettä ja vähän mehukeittoa. Ennen 17.00 olin laittanut miehelle viestiä, että elossa ollaan.
Ilta meni sängyssä maatessa ja hoitaja tuli käyttämään välillä vessassa. Antibioottia laitettiin muutaman kerran kanyyliin. Kipulääkkeet suun kautta. Yritin niellä tabletteja, mutta eihän siitä mitään tullut, kun en tuntenut mitään. Sain lääkkeet nestemäisenä. Seuraavana päivänä sain nieltyä pienemmät tabletit ja isommat annettiin liukenevina. Nenä vuosi verta illan/ yön aikana jonkin verran, joten nukkuminen jäi aika vähiin.
Aamulla heräsin muutaman tunnin unien jälkeen antibiootin laittoon ja aamupalalle. Kerkesin osan syödä, sitten olikin jo mentävä röntgeniin. Huonekaveri lähti viemään minua sinne, muuten olisi kai pitänyt mennä yksin. Näytin varmaan siltä, etten olisi yksin selvinnyt ja kieltämättä huimasi aika paljon. Otettiin kolme kuvaa, sain onneksi istua. Takaisin osastolle ja samantien kirurgin juttusille, joka katsoi yleisvoinnin ja purennan. Kysyin myös leikkauksen kestosta. Noin 1,5h oli mennyt (alunperin kestoksi arvioitiin 2,5h). Leikkaus oli sujunut suunnitellusti.
Pääsin käymään suihkussa ja sitten olikin ruokailun aika. Kylmää kasvissosekeittoa ja jäätelöä. Pillillä juominen ei onnistunut, mutta lasin reunalta hörppimällä sain keiton suht nopeasti alas. Peili oli myös hyvänä apuna, niin sain kohdistettua ruuat suuhun asti (tuntoa kuin ei ollut). Vichyllä purskuttelu aina ruokailun jälkeen.
Nenäsumutetta rupesin käyttämään toisena päivänä. Nenä olikin aivan tukossa kuivuneesta verestä. Leikkaushaava ei vuotanut. Huulia sai rasvailla ahkeraan turvotuksen takia, vaseliini tai bebanthen sopi(i) tähän hyvin. Nenä ja ylähuuli on kipeimmät alueet, varmaankin juuri turvotuksen takia. Kylmäpusseja pidin myös ahkeraan ja ne helpottivat oloa muutenkin. Nukkuminen puoli- istuvassa asennossa ja heti kun pystyssä pysyin, niin lähdin kevyesti liikkeelle. Olo kohenikin huomattavasti. Osastolla oli aivan mahtavat hoitajat ja varsinkin yököt oli aivan huippuja ja sen oloisia, että ovat oikeassa ammatissa ja hoitotyö kiinnostaa aidosti. Kiitos heille:)
Perjantai aamuna kirurgin juttusille, sain luvan lähteä kotiin. Laitettiin kireämmät/ toiset kuminauhat, jos sattuu että edelliset katkeavat (olivat myös päässeet löystymään). Vielä kerkesin päiväruuan syödä ja mies tuli hakemaan. Kovasti yritti olla nauramatta, mutta purskahti matkalla nauruun, kun katsoi minua. Näytin kyllä omasta mielestänikin aivan Kete Rahkoselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti