perjantai 27. toukokuuta 2016

Kaksi viikkoa leikkauksesta

Huuli vielä kipeä, muuten olo alkaa olla jo ok. Aamuisin on naama hieman turvonnut ja aristava. Voisiko tähän vaikuttaa sekin kun olen luopunut ylimääräisistä tyynyistä. Tähän asti olen nukkunut puoli- istuvassa asennossa. Päivän mittaan helpottaa kyllä ja särkylääkkeitä ei ole tarvinnut juurikaan syödä. S- ja P- kirjaimet ovat vaikeita, muuten puhuminen sujuu jo melkein entiseen malliin. Muutama ihminen ei ole meinannut tunnistaa minua kun olen kävellyt ohi ja osa on taas sanonut, että ihan ittes näkönen oot! Omasta mielestäni ulkonäkö ei ole hirveästi muuttunut, sivuprofiilia lukuunottamatta. No sen näkee kun loppu turvotus häviää ja kasvojen lihakset jne palautuvat kunnolla. Tämä voi vielä 4 kuukauttakin. Leikkauskoukut painavat jonkin verran ylähuuleen, osa jää välillä ihon alle kiinni. Toiselta puolelta en tosin kipua tunne, mutta kunnon painaumat on tullut. Poskipäiden tunto on vielä jossain, osaan kitalaesta tunto palannut, ikenet tunnottomat. Välillä tuntuu kuin muurahaisia kipittelisi naamalla ja kun yrittää raapia, niin tunne ei häviä.
Hammaslääkärikäynnin yhteydessä poistettiin loput tikit, muutamaa pikkupätkää lukuunottamatta. Ylähuuli on sen keskiosasta oikeaan reunaan todella kipeä ja täytyy sanoa että tikkien poisto ei ollut kovin mukava kokemus. Onneksi se ei kestänyt kauaa. Vasen puoli vielä tunnoton, joten sillä puolella ei kipua tuntunut. Saan rueta pikkuhiljaa syömään pehmeitä ruokia (perunamuusi, makaroni, keitot jne..) sellaista mitä ei tarvitse kauheasti pureskella. Lenkit saa ottaa ruokailun ajaksi pois. Kivun sallimissa rajoissa pehmeällä harjalla voi hangata varovasti huulen sisäpintaa, niin iho alkaa pikkuhiljaa tasoittua. Vielä on jonkinverran turvotusta poskissa, nenässä, huulen ja nenänvälisellä alueella, sekä ylähuulessa. Hampaat on arat kuminauhoista. Iltaa kohti ylähuuli turposi aika paljon ja oli todella kipeä (tikkien poiston seurauksena). Tänään tuli ensimmäisen kerran sellainen olo, että olisipa ihanaa syödä jo normiruokaa. Käytiin kaupungilla ja mies ja poika söi kanagratiinia, porkkanaa ja leipää. Annoskateus iski!

perjantai 20. toukokuuta 2016

Viikko leikkauksesta

Tarkastuskäynti. Katsottiin miten haavat ovat lähteneet paranemaan. Leikattiin ylähuulen keskikohdassa olevat tikin päät pois. Alue on todella kosketusarka. Loput tikit jätettiin vielä sulamaan, poistetaan viikon päästä jos on tarve. Etuhampaiden saumat ovat hyvässä linjassa toisiinsa nähden. Takahampaat eivät osu toiselta puolelta yhteen, mutta se olikin tiedossa jo ennen leikkausta. Nyt alkaa tosiaan loppuoikominen. Kuminauhat vaihdettiin ja sain niitä myös muutaman pussillisen kotiin. Corsodyl/ klooriheksidiinipurskuttelut saa jättää pois, tappavat suusta myös hyödyllisiä bakteereja. Tilalle alkoholiton Zero- suuvesi, jolla purskuttelu aamuin illoin, hampaiden pesun jälkeen. Sain mukaani pienen ja pehmeän hammasharjan, saan tosiaan aloittaa hampaiden harjauksen. JESS!!! Harja pitää pehmentää kuuman veden alla ennen harjausta. Yllättävän hyvin onnistuu, vaikka ylähuuli on kipeä ja suu osin tunnoton. Yleisesti ottaen olo alkaa olla jo aika hyvä ja öljysin takapihan terassinkin, kun alkoi huiliminen tympiä. Täytyy nyt kuitenkin vielä jonkin aikaa ottaa iisimmin, ettei tule takapakkia toipumisen kanssa.

torstai 19. toukokuuta 2016

Ensimmäiset päivät kotona..

Lauantai
Viime yö meni yllättävän hyvin. Varsinaista kipua ei juurikaan ollut, lähinnä epämukavuuden tunnetta. Nenä on aivan tukossa kuivuneesta verestä ja varmaan osin turvotuksesta. Aamulla söin join puuroa kupin reunalta hörppimällä. Pikkulusikka mahtuu just ja just lenkkien välistä, mutta vie huomattavasti enemmän aikaa, kun jokainen lusikallinen pitää kohdistaa peilin avulla suuhun asti. Suun aukeamisen kanssa ei ole ongelmaa. Aamuin ja illoin (joskus päivälläkin) corsodyl- purskuttelu tai muu vastaava, joka sisältää klooriheksidiiniä. Tänä aamuna kun purskuttelin suuta, hökäisin corsodylit henkeen. Tulipahan samalla huuhdottua nenä ja nielukin. Haavaa kirvelee muutamista kohdista. Turvotus on siirtynyt vähän alemmaksi kasvoilla ja palautuva tunto aiheuttaa kihelmöintiä ylähuulessa, poskissa ja nenänpielissä. Toinen poski on vielä lähes tunnoton, samoin nenän sivu ja huulen vasen reuna.
Sunnuntai
Heräsin aamulla kuuden aikoihin ottamaan lääkkeet. Tukala hengittää, kun kuivunutta verta sieraimet täynnä. Kosteuttava nenäsuihke käytössä. Aamupalan syönti oli vähän hankalaa, kun happi kulki vain suun kautta, muuten syöminen ei ole tuottanut juurikaan ongelmia. Jos ei sotkua lasketa! Iho on ruennut kuoriutumaan poskista ja kasvoja pestessä huulista lähti myös isoja suikaleita. Yäk! Ylin ihokerros mennyt siis "kuolioon" turvotuksen takia. Huulia saa rasvailla ahkeraan. Silmien alapuolella tuntuu omituinen paine. Jaksoin vähän aikaa katsoa telkkaria ja rupesin myös lukemaan kirjaa. Nauraminen sattuu, en suosittele katsomaan ainakaan komedioita.
Maanantai
Herään taas aamulla lääkkeiden ottoon, ihme kyllä nyt ei satu mihinkään ja pahin turvotuskin alkaa olla takanapäin tai sitten siihen on vaan tottunut. Puhuminen onnistuu aika hyvin, mutta esim.P- kirjain on hankala lausua. Noh, vastahan tässä on alle viikko mennyt, joten ei stressiä. Ihmeen hyvin sujunut siis tähän asti!

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Leikkauspäivä ja sairaalassaoloaika

Leikkauksesta tulee tänään kuluneeksi tasan viikko. Tässä pientä kertomusta sairaalareissusta. Tmp tuloaika 8.00 yhteisilmoittautumispisteeseen, josta minut ohjattiin preoperatiivisen yksikön kautta leikkausosastolle. Vastassa oleva hoitaja vei minut pukuhuoneeseen ja antoi vaihdettavaksi sairaalan vaatteet+ kaikki omat tavarat jätettiin kaappiin. Sitten aulaan odottelemaan ja nimellä kutsuttiin huoneeseen. Tarkastettiin vielä kerran henkilötiedot, sekä aiemmat anestesiat, onko lääkeaineallergioita jne.. Laitettiin nenätipat ja kanyyli+ ensimmäinen pussi antibioottia tippumaan. Sain myös tietää että olen toisena leikkausjonossa. Odotusaulassa tiputettiin vielä toinen pussi antibioottia, jonka samainen hoitaja kävi vaihtamassa. Rauhoittavaa esilääkitystä en saanut/ pyytänyt ja pystyinkin itse kävelemään leikkaussaliin, jonne hoitaja minut saattoi. Kello taisi olla 10.40. Pari päivää aiemmin olin jo jännitykseni jännittänyt, joten olin ihmeen rauhallinen. Leikkauspöydällä sain kanyyliin vielä pitkäaikaisen puudutteen ja sitten laitettiinkin jo nukutusaine, "linnunmaidoksi" taisivat kutsua. Kerkesin ajatella että, pitäisiköhän kokeilla mihin asti voin laskea 1, 2, 3, 4, 5, 6..


Heräämöstä ensimmäiset muistikuvat olivat joskus kolmen aikoihin. Suht normi olo oli, eikä pahoinvointiakaan ollut. Ainut mikä vaivasi, niin nenäverenvuoto (intuboinnista). Kirurgi kävi laittamassa puuduteliinan nenään, jossa oli verisuonia supistavaa ainetta. Jonkin ajan päästä minut siirrettiinkin jo osastolle ja sain juoda vettä ja vähän mehukeittoa. Ennen 17.00 olin laittanut miehelle viestiä, että elossa ollaan.


Ilta meni sängyssä maatessa ja hoitaja tuli käyttämään välillä vessassa. Antibioottia laitettiin muutaman kerran kanyyliin. Kipulääkkeet suun kautta. Yritin niellä tabletteja, mutta eihän siitä mitään tullut, kun en tuntenut mitään. Sain lääkkeet nestemäisenä. Seuraavana päivänä sain nieltyä pienemmät tabletit ja isommat annettiin liukenevina. Nenä vuosi verta illan/ yön aikana jonkin verran, joten nukkuminen jäi aika vähiin.


Aamulla heräsin muutaman tunnin unien jälkeen antibiootin laittoon ja aamupalalle. Kerkesin osan syödä, sitten olikin jo mentävä röntgeniin. Huonekaveri lähti viemään minua sinne, muuten olisi kai pitänyt mennä yksin. Näytin varmaan siltä, etten olisi yksin selvinnyt ja kieltämättä huimasi aika paljon. Otettiin kolme kuvaa, sain onneksi istua. Takaisin osastolle ja samantien kirurgin juttusille, joka katsoi yleisvoinnin ja purennan. Kysyin myös leikkauksen kestosta. Noin 1,5h oli mennyt (alunperin kestoksi arvioitiin 2,5h). Leikkaus oli sujunut suunnitellusti.


Pääsin käymään suihkussa ja sitten olikin ruokailun aika. Kylmää kasvissosekeittoa ja jäätelöä. Pillillä juominen ei onnistunut, mutta lasin reunalta hörppimällä sain keiton suht nopeasti alas. Peili oli myös hyvänä apuna, niin sain kohdistettua ruuat suuhun asti (tuntoa kuin ei ollut). Vichyllä purskuttelu aina ruokailun jälkeen.


Nenäsumutetta rupesin käyttämään toisena päivänä. Nenä olikin aivan tukossa kuivuneesta verestä. Leikkaushaava ei vuotanut. Huulia sai rasvailla ahkeraan turvotuksen takia, vaseliini tai bebanthen sopi(i) tähän hyvin. Nenä ja ylähuuli on kipeimmät alueet, varmaankin juuri turvotuksen takia. Kylmäpusseja pidin myös ahkeraan ja ne helpottivat oloa muutenkin. Nukkuminen puoli- istuvassa asennossa ja heti kun pystyssä pysyin, niin lähdin kevyesti liikkeelle. Olo kohenikin huomattavasti. Osastolla oli aivan mahtavat hoitajat ja varsinkin yököt oli aivan huippuja ja sen oloisia, että ovat oikeassa ammatissa ja hoitotyö kiinnostaa aidosti. Kiitos heille:)


Perjantai aamuna kirurgin juttusille, sain luvan lähteä kotiin. Laitettiin kireämmät/ toiset kuminauhat, jos sattuu että edelliset katkeavat (olivat myös päässeet löystymään). Vielä kerkesin päiväruuan syödä ja mies tuli hakemaan. Kovasti yritti olla nauramatta, mutta purskahti matkalla nauruun, kun katsoi minua. Näytin kyllä omasta mielestänikin aivan Kete Rahkoselle!

maanantai 16. toukokuuta 2016

Päivystysreissu+ leikkausta edeltävä päivä

Pari päivää ennen leikkausta kävin päivystyksessä jäätävien vatsakramppien takia+ lämpöä/ kuumetta oli myös. Varmaan viikon ajan oli ollut maha kipeä, mutta nyt tosiaan sellainen kipu, ettei sängystä päässyt ylös, eikä ruokakaan maistunut, kun olo oli niin huono. Myöskään nukkumisesta ei tullut mitään, kun kouristi niin ilkeästi. Vissiin sitten alitajuisesti jännitin niin paljon! Tulehdusarvot katsottiin myös varulta.
Seuraavana aamuna aika hammaspolille, jossa selostin tilanteen ja jännityksen piikkiin hekin sen laittoivat. Kaaret otettiin pois ja niihin lisäiltiin leikkauskoukkuja, jotka puristettiin pihdeillä kaarilankaan kiinni. Nämä tulevat kuminauhoja ja splinttiä (leikkauskiskoa) varten. Tämän jälkeen leikkauksessa mukana oleva sairaanhoitaja varmisti vielä kerran, että tiedot ovat ajan tasalla. Vielä aulaan odottelemaan ja kirurgin juttusille, joka kertoi leikkauksesta tarkemmin. Yläleukaa tuodaan toiselta puolelta 5mm ja toiselta 3mm eteenpäin. Toista puolta myös nostetaan jokunen milli. Takahampaat jää leikkauksen jälkeen vähän erilleen, toiselta puolen enemmän kuin toiselta. Niitä oiotaan sitten lisää leikkauksen jälkeen. Jospa puolen vuoden päästä alkaisi loppusuora häämöttämään. Koko leikkaus hoidetaan suunsisäisesti. Ikenien/ hampaiden juurien yläpuolelle tehdään limakalvoviilto, josta luuhun porataan reikiä ja väliosat taltataan kahtia. Sitten yläleuka kiinnitetään uusiin asemiin titaanilevyillä ja ruuveilla.
Aamulla sairaalaan saapuessani saan esilääkityksen+ asennetaan kanyyli. Hengitysputki laitetaan nukutuksen jälkeen. Nukutuksesta herätetään leikkaussalissa, mutta monelle ensimmäiset muistikuvat ovat heräämöstä. Edellisenä iltana 24.00 jälkeen suuhun ei saa laittaa enää mitään ruokaa/ juomaa ja hampaiden pesussakin saa olla huolellinen, ettei niele vettä yhtään. Tämä siksi että vatsalaukku on varmasti tyhjä operaation ajan.

Leikkauskoukut